Toisinaan minusta tuntuu siltä, että ne sotilaat
Jotka eivät milloinkaan palanneet verisiltä kentiltä
Eivät ole menehtyneet maailmassamme
Vaan muuttuneet valkeiksi kurjiksi
Noista kaukaisista ajoista lähtien
He ovat lentäneet ja antaneet meille merkkejä
Emmekö tämän vuoksi niin usein ja suruisesti
Vaikene taivasta katsellen?
Lentää, lentää väsynyt parvi taivaalla
Läpi sumun, päivän päättyessä
Ja niiden keskellä on pieni väli
Ehkä se on minun paikkani
Se päivä tulee, jona kurkien kanssa
Leijun samassa siniharmaassa usvassa
Kutsun lintuna taivaista
Teitä kaikkia, jotka olen jättänyt maan pinnalle
Toisinaan minusta tuntuu siltä, että ne sotilaat
Jotka eivät milloinkaan palanneet verisiltä kentiltä
Eivät ole menehtyneet maailmassamme
Vaan muuttuneet valkeiksi kurjiksi