Mä ilmestyn kuin tyhjästä,
Kun tuulet päättää kääntyä
Ja ummet lammet puhun itsestäin
Mun mieleen ei ees juolahda,
Et voisin hiljaa kuunnella,
Mitä sulle kuuluu, ystäväin
Jonnekin
Aina kiirehdin
Soittaisin,
Mutta harvoin ehdin
Ystäväin, ystäväin
Toivon, etten saapunut liian myöhään
Ystäväin, ystäväin
Miksen koskaan kertonut, ettei oo sua tärkeämpää
En vastaile sun viesteihin
Tai lettukestikutsuihin,
Kun koitat meille aikaa järjestää
Ja sitten kerran vuodessa,
Kun päätän olla paikalla
Taas tuittuilen kuin mörkö nälissään
Jonnekin
Aina kiirehdin
Soittaisin,
Mutta harvoin ehdin
Ystäväin, ystäväin
Toivon, etten saapunut liian myöhään
Ystäväin, ystäväin
Miksen koskaan kertonut, ettei oo sua tärkeämpää
Voisko se kysyä tätä uudestaan?
Tää tulis saman tien sitä tapaamaan
Nää olis molemmat keinutuoleissaan,
Pieniä ihania, jotka leikkis vanhaa
Ystäväin, ystäväin
Toivon, etten saapunut liian myöhään
Ystäväin, ystäväin
Miksen koskaan kertonut, ettei oo sua tärkeämpää