On tummunut yö ja tähtien vyö
On syttynyt ylle maan
Pohjoinen tuuli, kylmä vainoaa
Yksinäistä koditonta kulkijaa
Hän nuotiollaan nyt valvovi vaan
Sen loisteeseen tuijottaa
Muisto niin kaukainen
Palaa mielehen
On lämmin se tie, mi' muistoissa vie
Luo armaan ja auringon
Liekki nuotiossa kirkas leimahtaa
Niin kuin onni, jonka ani harvoin saa
Se hurmata voi, se sielussa soi
Kuin viestinä viulujen
Muisto tuo hiilloksen
Häipyy verkalleen
Ken heitte sen pois mi' lämmintä ois
Hän helpommin taivaltaa
Kun ei tuijottele hehkuun hiilloksen
Kun ei tietään kulje taakse katsellen
On tummunut yö ja tähtien vyö
On sammunut yllä maan
Tuuli vain tuivertaa
Tuhkaa haihtuu vaan