Vain niminä muistamme heidän nyt kulkevan,
hämärään kahlaten ohitse historian,
ja nuo olennot, kuin oma äänesi,
puhuvat sinulle vain kun et kuuntele
Eläinjumalat hirviönaamioin, ihmisenvartaloin
luopuvat mahdistaan, muuttuvat saduksi vain
Kun heräsit unesta huutoosi omaan
ja niskasi taipui kumarrukseen
jokin liikahti takana verhon, ja näit
mitä näit todellakin kuin sarvekkaan hahmon
Refrain:
Pyörien, kieppuen, parkuen nauravat
mukaansa raastavat tanssien hulluuden
laulaen, painien, ilkkuen, pilkaten
kuink' ilosta raivosta itkien
raahaudutkaan
Kaikki anteeksi annettu,
kannettu valkeat lakanat narulle kuivumaan
ikkunat pesty ja pihamaa lakaistu
uni kuin häpeillen vuoteeseen jätetty on
Sanat katkeaa, askareet päättyy
kun salojen takana
petojen mylvintä, räikkien rääyntä käy