Alhaisilla metsämailla, syntyneet jäästä ja lumesta
Siellä on neitokainen, joka voihkii tänä yönä
Lumi sataa pehmeästi alla talvisen kuun
Metsä paljas ja valkoinen, hän oleskelee siellä yöllä
Kuule hänen voihkivan surun laulua
Lumi sataa pehmeästi alla talvisen kuun
Hengästynyt, jäinen, älykäs; yön tytär
Oh, kenen vuoksi itket?
Vaikeroiden pehmeästi alla talvisen kuun
*Fuyu no tsuki, fuyu no tsuki
Kanashimi utsusu fuyu no tsuki
Kogoeru fuyu no tsuki no yoru ni yuki no otome hana o mistuke ni
Yuki ni umoreta sanrin no naka o tabi tsuzukena sai*
Matkaaja läpikulkumatkalla, jalat paljaana, hänen hymynsä oli aito
Hänen silmäsä hohtivat tähtien valoa
Hän käveli pehmeästi alla talvisen kuun
Rakkaus sai sydämmeni kohoamaan, olet se oikea jota olen odottanut
Pysy kanssani ikuisesti
Hän voihki pehmeästi alla talvisen kuun
Lumessa hän pysyi, rinnaltani hän ei harhautunut
Käteni eivät voineet lämmittää häntä
Hän kuoli pehmeästi alla talvisen kuun
*Fuyu no tsuki, fuyu no tsuki
Kanashimi utsusu fuyu no tsuki
Kogoeru fuyu no tsuki no yoru ni yuki no otome hana o mistuke ni
Yuki ni umoreta sanrin no naka o tabi tsuzukena sai*
Alhaisilla metsämailla, syntyneet jäästä ja lumesta
Siellä on neitokainen, joka voihkii tänä yönä
Lumi sataa pehmeästi alla talvisen kuun
Hengästynyt, jäinen, älykäs; yön tytär
Oh, kenen vuoksi itket?
Vaikeroiden pehmeästi alla talvisen kuun