He kutsuivat minua Villiruusuksi,
Mutta nimeni oli Eliza Day.
Miksi he kutsuivat minua siksi, sitä en tiedä
Sillä nimeni oli Eliza Day.
Kun ensimmäisenä päivänä näin hänet, tiesin että hän oli se yksi ainoa,
Hän tuijotti minua silmiin ja hymyili
Hänen huulensa olivat niiden ruusujen väriset
Mitkä kasvoivat alhaalla järvellä, kaikki verisiä ja villejä.
Kun hän koputti oveeni ja saapui huoneeseen
Minun vapinani laantui hänen varmassa syleilyssä
Hän olisi ensimmäinen mieheni, joka hellästi
Pyyhkisi kasvoillani valuvat kyyneleeni.
He kutsuivat minua Villiruusuksi,
Mutta nimeni oli Eliza Day.
Miksi he kutsuivat minua siksi, sitä en tiedä
Sillä nimeni oli Eliza Day.
Toisena päivänä toin hänelle kukan,
Hän oli kauniimpi kuin kukaan näkemäni nainen.
Sanoin:"Tiedätkö missä villit ruusut kasvavat
Niin suloisina ja tulenpunaisina ja vapaina?"
Toisena päibvänä hän toi minulle yhden punaisen ruusun,
Hän sanoi:"Annatko minulle menetyksesi ja surusi?"
Nyökäytin päätäni maatessani sängyllä,
"Jos näytän ruusut sinulle seuraatko minua?"
He kutsuivat minua Villiruusuksi,
Mutta nimeni oli Eliza Day.
Miksi he kutsuivat minua siksi, sitä en tiedä
Sillä nimeni oli Eliza Day.
Kolmantena päivänä hän vei minut joelle,
Hän näytti ruusut minulle ja me suutelimme.
Ja viimeinen kuulemani asia oli mutistu sana
Hän polvistui eteeni kivi nyrkissään.
Viimeisenä päivänä vein hänet sinne missä viilit ruusut kasvavat.
Hän makasi törmällä, tuulenvire oli keveä kuin varas
Ja suutelin häntä hyvästiksi, sanoin: "Kaiken kauneuden on kuoltava".
Istahdin alas ja asetin ruusun hänen hampaidensa väliin.
He kutsuivat minua Villiruusuksi,
Mutta nimeni oli Eliza Day.
Miksi he kutsuivat minua siksi, sitä en tiedä
Sillä nimeni oli Eliza Day.
Nimeni oli Eliza Day...
Sillä nimeni oli Eliza Day...