Siedän sateen tämän tyhjän talon katolla
Se ei häiritse minua
Kestän muutaman kyyneleen silloin tällöin ja päästän ne virtamaan
En pelkää itkeä ajoittain
Vaikka jatkaminen ilman sinua silti saa minut tolaltani
Silloin tällöin on päiviä, jolloin teeskentelen olevani ok
Mutta se ei ole se mikä vaivaa minua
Mikä sattuu eniten
On olla niin lähellä
Ja että oli niin paljon sanottavaa
Ja katsoa sinun kävelevän poispäin
Ja etten koskaan tiennyt
Mitä olisi voinut olla
Ja etten voinut tajuta sinun rakastamisesi
olevan ainoa, mitä yritin tehdä
On vaikea käsitellä lähtösi tuottamaa kipua joka paikassa mihin menen
Mutta teen niin
On vaikeaa pakottaa hymyä nähdessäni vanhoja ystäviämme ja
Minä olen yksin
Vielä vaikeampaa
Nousta ylös, pukea vaatteet, elää tämän katumuksen kanssa
Mutta tiedän, jos voisin tehdä sen uudelleen
Vaihtaisin, antaisin pois kaikki sanat, jotka säilytin sydämessäni
Jotka jätin sanomatta
Mikä sattuu eniten
On olla niin lähellä
Ja että oli niin paljon sanottavaa
Ja katsoa sinun kävelevän poispäin
Ja etten koskaan tiennyt
Mitä olisi voinut olla
Ja etten voinut tajuta sinun rakastamisesi
olevan ainoa, mitä yritin tehdä
Mikä sattuu eniten
On olla niin lähellä
Ja että oli niin paljon sanottavaa
Ja katsoa sinun kävelevän poispäin
Ja etten koskaan tiennt
Mitä olisi voinut olla
Ja etten voinut tajuta sinun rakastamisesi
olevan ainoa, mitä yritin tehdä
Etten voinut tajuta sinun rakastamisesi
olevan ainoa, mitä yritin tehdä