Annoit luottamuksesi
Ripustin sen seinälle ruosteisella naulalla
Laskit toivosi varaani
Anteeksi; mutta aliarvioin vaikutukseni
Toivo ei kuole viimeisenä
Mutta naiivius valtaa hänet
Sanon jotakin, uskot sen sokeasti
Koska olemme superkivoja ihmisiä
Nyt kuuntele minua lapseni
Ja totuus tulee valoon
Siihen, joka kerran valehtelee, ei kuulu uskoa
Etkä näe totuutta
Ja valehtelen päin naamaa sille, joka minuun uskoo
Luotit, olet pettynyt
Ja silmäsi kostuvat jälleen
Lupasin, mutten koskaan vannonut
Ja sen tähden sekosit
Et pelannut korttejasi oikein
Peloissasi kuset housuun kerta toisensa jälkeen
Laineet ovat tyyntyneet, rohkaistut uudelleen
En huomaa merkkiäkään vihastasi
Olen sinulle velkaa
Ja totuus tulee valoon
Siihen, joka kerran valehtelee, ei kuulu uskoa
Etkä näe totuutta
Ja valehtelen päin naamaa sille, joka minuun uskoo