[1. säkeistö]
Anteeksi, suutelen vain taivasta
Laulan vanhasta kolikosta, taskut täynnä valheita
Ajattelen olevani kunnossa, mutta muut sanovat toista
Kertovat, miltä näytän, mutteivät voi katsoa minua silmiin
Katselevat, kun sanon tätä ja teen tuota
Sanon heille vanhoja sanoja uudessa räpissä
Sitten muutan mieleni ja jätän heidät jälkeen
Olen niin helvetin epäjohdonmukainen, luulin heidän tienneen
[Esikerto]
Ehkä pitäisi olla kiitollisempi
Että piti katsoa sen kaiken pyyhkiytymistä
Reunasta tiukasti kiinni pitäminen on tuskaa
Mutten voi olla huomioimatta sitä, tiedän
[Kerto]
He katselevat kun romahdan, tuijottavat, kun katoan
Annoin kunnes sieluuni koski, enkä koskaan sanonut sitä
He katselevat kun romahdan, jonnekin alapuolelle
Mutta ehkä romahdan vain päästäkseni jonnekin, minne he eivät pääse
[2. säkeistö]
Anteeksi myötätuntoni
Laulan lihavan leidin kanssa, sano mitä kello on
Tiedät, mitä se on, ei sitä rajan ylittämistä pelkää
Mikään ei ole ikuista, älä suutu suunnitelmille
Kysy, josko pystyn niin sanon, etten tiedä
Ja rehellisesti sanottuna uskon, että kuulostan kylmältä
Olen edelleen poissa tolaltani 15 vuotta vanhan paskan takia
En tiedä mitä vaaditaan, että päästäisin irti
[Esikerto]
Ehkä pitäisi olla kiitollisempi
Että piti katsoa sen kaiken pyyhkiytymistä
Reunasta tiukasti kiinni pitäminen on tuskaa
Mutten voi olla huomioimatta sitä, tiedän
[Kerto]
He katselevat kun romahdan, tuijottavat, kun katoan
Annoin kunnes sieluuni koski, enkä koskaan sanonut sitä
He katselevat kun romahdan, jonnekin alapuolelle
Mutta ehkä romahdan vain päästäkseni jonnekin, minne he eivät pääse
[Kerto]
He katselevat kun romahdan, tuijottavat, kun katoan
Annoin kunnes sieluuni koski, enkä koskaan sanonut sitä
He katselevat kun romahdan, jonnekin alapuolelle
Mutta ehkä romahdan vain päästäkseni jonnekin, minne he eivät pääse
Päästäkseni jonnekin, minne he eivät pääse
Päästäkseni jonnekin, minne he eivät pääse
Päästäkseni jonnekin, minne he eivät pääse