Hetki löi aamua
Itki surua
Ja pyöri jälleen tuhti filmi
Menneisyydestä silmissä
Nafti, ihan liian nafti
Rakkautemme
Ja avunhuudot
Tajuavat, ettei kuuro kuule, mitä tahtoo
Ja silti tahtoo elää täyttä häkää
Tai häthätää
Ihan runoitta
Kaikkia sitä rakastavia luokkaamatta
Olla onnellinen
Murheellinen
Elää yksinään tai peräti kahden
Mutta elää elämää ikuista
Ilman puheita
Ihan sametitta
Ilman turhia lauseita jostain
Vanhasta valokuvaromaanista
Lakastuneet kukat kuolee
Musta ja valkoinen
Ainoina väreinä meille
Jo menneisyyttä olevan tulevaisuuden
Ja silti pitää elää täyttä häkää
Tai häthätää
Ilman runoutta
Kaikkia rakastamiamme loukkaamatta
Olla onnellinen
Murheellinen
Elää yksinään tai peräti kahden
Ja silti pitää elää täyttä häkää
Tai häthätää
Ilman runoutta
Kaikkia meitä rakastavia loukkaamatta
Olla onnellinen
Murheellinen
Elää yksinään tai peräti kahden
Mutta elää hiljaisuuden vallitessa
Maailman kärsimyksiä ajatellessa
Ja todeta itsekseen
Ettei tilanteemme ole murheellisin
Mutta silloin, kun rakkauden
Saralla kaikki murenee
Ihmisten koko surkeus yksien
Jäähyväisten edessä kalpenee
Ja silti tahdon elää täyttä häkää
Tai häthätää
Ilman runoutta
Kaikkia rakastamiani loukkaamatta
Olla onnellinen
Murheellinen
Elää yksinään tai peräti kahden
Oi oi
Elää täyttä häkää tai häthätää
Yksinään tai peräti kahden
Ooooi....