Kerran hallitsin maailmaa,
Meretkin nousivat käskystäni
Nyt nukun yksin uuteen aamuun
Lakaisen katuja, jotka kerran olivat minun
Kerran heitin kohtalon arpaa,
tunsin pelon viholliseni silmissä,
kuuntelin kansani laulavan,
vanha kuningas on kuollut, eläköön uusi!
Yhtenä hetkenä pitelin avaimia,
toisena muurit sulkivat minut sisäänsä,
ja ymmärsin että linnojeni pilarit
on veistetty suolasta ja hiekasta.
Kuulen Jerusalemin kellojen soivan,
Rooman ratsuväen kuorojen laulavan.
Olkaa peilini, miekkani ja kilpeni,
lähetyssaarnaajani vieraalla maalla.
Syystä, jota en osaa selittää,
heti kun olit poissa, ei koskaan
koskaan enää kuultu totuuden sanaa
näin oli silloin, kun minä hallitsin maailmaa.
Se oli vauhko ja villi tuuli, joka
kaatoi ovet tieltäni päästääkseen minut sisään,
pirstotut ikkunat ja rumpujen kumina,
kansa ei voinut uskoa, mikä minusta oli tullut.
Vallankumoukselliset himoavat
päätäni hopeisella lautasella.
Vain käsinukke yksinäisen langan päässä,
ah, kuka tahtoisi ikinä olla kuningas?
Kuulen Jerusalemin kellojen soivan,
Rooman ratsuväen kuorojen laulavan.
Olkaa peilini, miekkani ja kilpeni,
lähetyssaarnaajani vieraalla maalla.
Syystä, jota en osaa selittää,
tiedän ettei Pyhä Pietari lausu nimeäni.
Koskaan ei kuultu totuuden sanaa
silloin kun minä hallitsin maailmaa.
Ooo...
Kuulen Jerusalemin kellojen soivan,
Rooman ratsuväen kuorojen laulavan.
Olkaa peilini, miekkani ja kilpeni,
lähetyssaarnaajani vieraalla maalla.
Syystä, jota en osaa selittää,
tiedän ettei Pyhä Pietari lausu nimeäni.
Koskaan ei kuultu totuuden sanaa
silloin kun minä hallitsin maailmaa.