Kädet likaisina ja ruumis rasittuneena
Ovelta ovelle kuljettelusta
Huutamisesta liian kovaan ääneen
Jo lasinkin särkymään saa
Kolea tuuli pikkumaisen sateen kera
Samalla se porvarinainen lueskelee
Kirjaa, joka miesten osaa käsittelee
Ikkunoidensa alla tuo samoilee
Ehkä itselleen sanoessaan, huutaen koko olemuksellaan:
"Lasimestari, lasimestari!"
Yllään siniset vakiohaalarit
"Lasimestari, lasimestari!"
Päin honkia lippalakki
Kylläpä se isä oli komea
"Lasimestari, lasimestari!"
Käsi- ja tehdastyöläinen
Siitä hän oli kyllä ylpeä
Siitä hän oli kyllä ylpeä
Hän pisti kaiken tarmonsa työntekoon
Jotta lasi ei veisi kaikkea lämmitystä
Heiltä ja eräänä päivänä nykyajassa
Hento lasitus sai hänet pysymään ruudussaan
Eikä enää kuultu hänen kaunista linnunlauluaan, duunari:
"Lasimestari, lasimestari!"
Yllään siniset vakiohaalarit
"Lasimestari, lasimestari!"
Päin honkia lippalakki
Kylläpä se isä oli komea
"Lasimestari, lasimestari!"
Käsi- ja tehdastyöläinen
Siitä hän oli kyllä ylpeä
Siitä hän oli kyllä ylpeä
Siivosi kaappiin siniset haalarinsa
Ei pane enää koskaan jalkojansa
Jalkakäytävälle, nyt sen luut särkyvät lasin lailla
Toivoo, että duunareille olisi jotain tekemistä yläkerrassa
Hoitaisi laupiaan jumalan ikkunaa
Sinisiin haalareihinsa liitettyine siipineen
Vanha miesparka päivittäin hourailee
Puhuu yöt lasimaalauksien korjailusta
Ja laulusta taivaissa:
Lasimestari, lasimestari
Yllään siniset vakiohaalarit
Lasimestari, lasimestari
Päin honkia lippalakki
Kylläpä se isä oli komea
Lasimestari, lasimestari
Käsi- ja tehdastyöläinen
Siitä hän oli kyllä ylpeä
Siitä hän oli kyllä ylpeä