Violette africaine [Finnish translation]

Kesäksi hän mulle uskoi,

kukkasensa vihreän, saintpaulian.

Hän mulle antoi suukkosen ja

meni menojaan kuin kukkanen,

paikkaan kaukaiseen.

Hän sinne meidät istutti,

kasvini ja minut kummankin,

mä sitä kastelin.

Koko kauniin kesän

varroimme varjossa, odotimme.

Kukkani ...pudotti terälehdet

huonosti nukuin minäkin, tuli syyskuu.

Elelimme hiipuen,

odotimme kumpikin, väsyneinä odottamaan

Sitä vähän laiminlöin, ei kantanut se kaunaa,

ymmärsi vain.

Vietimme kahjot yöt telkkaria katsellen,

pidimme hauskaa.

Saintpauliani

Kukat kevään tulee ja ne menee,

voi murheesta vain löytää

kaverinsa neljään vuodenaikaan.

Meidät hylättiin,

ja talven öihin piteniviin

palasin yömajaan, kotiin kulkukoirien ja kiertäjien maan.

Kasvini tumppeja sai vain ja neuloja, se lakastui.

Se painui ruutuun, häntä kaivaten tai vähän aurinkoo.

Kevät viimein saapui mulle toi se neidon suloisen

Hän särki taaskin sydämein;

järjestäen kaappini

ja kukkaseni heitti roskikseen.

Vaan ystäväni pelastin,

meni neito menojaan.

Ei ystäväänsä unohtaa saa lemmenoikun vuoksi

joka pian katoaa.

Saintpauliani

Kukat kevään tulee ja ne menee,

voi murheesta vain löytää

kaverinsa neljään vuodenaikaan.