Se onko käynti vaappuva?
Vaiko ääni karhea?
Vaiko vängät, längät, lättä sääret nää?
Ja vaikka pesulla kai käy tää,
silti kompostille löyhkää
Mut sisimmältään kyllä hän on hauska, herttainen.
On jokin hänessä vinksin vonksin,
vähän outo hän on.
Se aina jäätä vain lykkää
ja poroista tykkää
ei se ihan oo terveen kirjoissa.
On jokin hänessä vinksin vonksin,
mut sen mä tiedän vaan.
Hurjan vinksin vonksin
miehen rakkaus kyllä taltuttaa!
Painaako päänsä pensaaseen?
Viihtyykö vain hän yksikseen?
Ja ehkä pissiä hän tykkää juureen puun?
Vai eiks viehätä sua tukka,
pehmoinen kuin nurmen nukka?
Miten hienosti hän kätkee parhaat puolensa.
On jokin hänessä vinksin vonksin
ja vähän outo hän on.
Ja yksinäisyys ja tyytyväisyys
Se ehkä kertookin vain halipulasta.
On jokin hänessä vinksin vonksin
mut meitä kiitetään
Kun yks, kaks yhteen vinksin vonksin
teidät näin me liitetään.
On jokin hänessä vinksin vonksin
me se hoidetaan
Saa kihlaus jäädä,
kun mä vähän säädän.
Mä sormusta edes nähnyt en.
On jokin hänessä vinksin vonksin
On aivot vinksallaan
Suo raivataan
pois kannetaan.
Niin homma hoidetaan!
Et voi häntä sä muuttaa,
ei toista muuttaa voi.
Mut rakkauden laulu tää,
se voimakkaana soi!
Aina ei voi tietää, kenet rinnallensa saa.
Mut rakkauden voimalla! (Rakkauden voimalla)
Virhe korjataan.
Käy lempi leiskumaan.
Kaikki meistä joskus on vinksin vonksin
Se on vaan elämää.
Isä, sisko, veli
Ain toisiaan tarvii
Me särmät turhat hiotaan.
Kaikki meistä joskus on vinksin vonksin,
mut muista aina tää.
On yksi vinksin vonksin rohto,
jost ei koskaan katoo hohto,
se on, on, on,
tosirakkaus, tosirakkaus.
On rakkaus, tosirakkaus
Se on rakkaus
Juuuuuuu!