Yö ontui radalleen
melun liikenteen
yli hengityksen kuulin
Yö parsi sukkiaan
ja lähti jatkamaan
pimein myrskytuulin
Niin halki tuulten jäisten
mä kuljin kahlaten
Yökerhot yksinäisten
ja puistot orpojen
Hän teki taikojaan
Sai kukat kukkimaan,
ne versoo ikkunaani
Yön seuralainen oon
koirat haukkukoon
näin kulkee karavaani
Viime yönä ennen kahta saapui hän,
näin hiusten liekehtivän
Hän tuli maailmastaan
viereen mun ja hymyili kun
hänet otin vastaan
Niin halki tuulten jäisten
mä kuljin kahlaten
Yökerhot yksinäisten
ja puistot orpojen
Viime yönä ennen kahta saapui hän,
näin hiusten liekehtivän
Hän minut otti luokseen
Vierelleen, nyt jotain teen
myös hänen vuokseen
Hän teki taikojaan,
sai kukat kukkimaan
ne versoo ikkunaani
Yön seuralainen oon
koirat haukkukoon
näin kulkee karavaani