Kun hiljaisuudessa muistelen
Mennyttä elämäämme
Sen polkua jonka vierellä
Kasvoivat ruusut tummat
Niistä rinnoillesi sidon
Surun seppeleen
Sen mukaasi laitan
Kera tuhansien kyynelten
Tunsin kuinka sydän löi kovempaa
Oletko siellä varjoissa jossain
Muistojen tuulet kuiskailee
Pimeydessä lauseiksi muuttuu
Kuvittelen sinut jäiseen ikkunaan
En uskalla hengittää
Kasvojasi koskettaa
Rinta joka ei nouse enää
Keuhkot jotka eivät hengitä
Huulet jotka eivät suutele enää
Silmät eivät koskaan enää kiihkosta pala
Käsissään ruumis liikkumaton
Yön kylmyydelle hävisit taistelun
Sydän löi kovempaa
Tai ainakin luulin niin
Halusin sen lyövän lisää
Oletko siellä varjoissa jossain
Muistojen tuulet kuiskailee
Pimeydessä lauseiksi muuttuu
Kuvittelen sinut jäiseen ikkunaan
En uskalla hengittää
Kasvojasi koskettaa
Sanoit: ”Älä itke.
Olen kuollut vain hetken.
Pian kuitenkin näemme.”
Ja käteni kaulaasi kiedon.
Yksinäiset minuutit
Vuosiksi kääntyvät
Sinun kätesi jälki
Sydämessäni säilyy
Oletko siellä varjoissa jossain
Muistojen tuulet kuiskailee
Pimeydessä lauseiksi muuttuu
Kuvittelen sinut jäiseen ikkunaan
En uskalla hengittää
Kasvojasi koskettaa
Vihkoon kirjoitan viestin
En tahdo irtikään päästää
Enkä unohtaa koskaan
En tahdo unohtaa koskaan.