Vesilahden veräjillä lyrics

Kasvoi kerran kaunis lapsi,

niin yleni Ukon poika,

Kirmu kiivas kassapäine,

Vesilahen vallasmiesi.

Nelivuosna nelisteli,

paimenkoiral' kulleroitti,

viisivuosna hevon päällä,

uju yli Kaakilan lahden.

Saapu Kirmun kotomaille,

miehenalun majasille,

Hunnun herra, ristimiesi,

kumartaja ristin Kiesun.

Hunnun herra puhu paljo,

luikutteli lorujansa,

saarnojansa sepitteli,

uhkasi Ukon omia.

Sep' oli liikaa Kirmuselle,

Vesilahen valtiaalle,

suurel' sotapäällikölle,

miekkajalle mahtavalle.

Kirmu viisas vallitsija,

laittoi säilöihin soturit.

Vangitsihe Hunnun herran,

kiinni köytti Kiesun koion.

Kirmu näin sanoiksi virkki,

Hunnun herralle huhuili:

"Jätä uskos, liity meihin,

mikäli mielit vielä elää!"

Pelänny ei Hunnun herra,

vielä viipy vaitonaisna,

Kirmun puolesta rukoili,

vaikka puuhun naulittaisi.

Sakaselän Naulinkaril',

Hunnun herra unohettiin,

miettimähän, tuumimahan,

kuollako vai eikö kuolla.

Yöhyellä pimiällä,

kirjokannel' kuutamolla,

tuli apu tovereilta,

Kiesun kuvan kumartajilta.

Hilja-neito kiesulainen,

oli apu Hunnun herran,

lapsi kiinni lautassansa,

saapu kovalle karille.

Hilja-neito hiljaa hiipi,

ohi kävi vartijoitten,

vapautti Hunnun herran,

Kerilahen salasaunaan.

Kiroeli Kirmu paljo,

kunnei nähny vihulaista,

saaressansa satimessa,

Sakaselän Naulinkaril':

"Miksen kurja kuolettanu,

tappotyötä en tohtinu,

henkeä vieny Hunnun herralt',

kuristanu kalantilaista?"

Kiinni saatiin Hunnun herra,

jälleen jäihe satimehen.

Tällä kertaa ainaiseksi,

iäks' ikikuunaiseksi.

Hunnun herran käet lähti,

kourat irtos' repimällä,

torsot verta hyrskähteli.

Kiristivät kourantyngät,

raual' polttivat valtimot.

Siihen suistu Hunnun herra,

väsy vanhus vaivaamasta.

Kirmun töitä kauhisteltiin,

teko pääty tarinoiksi,

noissa maissa messäsissä,

Vesilahen veräjillä.