Vain merimies voi tietää miten luonto rakastaa
Kun tuuli laivaa keinuttaa sen uneen tuudittaa
Vain merimies voi tietää miten luonto kurittaa
Kun myrsky laivaa ravistaa se ulvoo raivoaa
Kertosäe:
Jos lyökin hurja kuohupää tai aalto hymyää
Niin aina rinnan riemussa on myöskin ikävää
Vain merimies voi tietää miten kaipuu kaukomaan
Voi veren saada polttamaan sen tuntee suonissaan
Vain merimies voi tietää miten kutsuu synnyinmaa
Kun laiva jälleen samoaa päin kotisatamaa
Kertosäe.
Vain merimies voi tietää mitä aava tarkoittaa
Kun häipyy taakse tuttu maa ja meri aukeaa
Vaan merimies voi tietää miten pieni onkaan maa.
Kun laivaltansa kurkistaa hän joka satamaa
Kertosäe.
Vain merimies voi tietää miten neito rakastaa
Kuin kiertää monta satamaa ja aina uuden saa
Vain merimies voi tietää miten jää tuo kaipaamaan
Vaan silti aina muistoissaan on tyttö synnyinmaan
Kertosäe.