Ne päivät, joiden aikana et nähnyt edes eteesi
minä pidin susta kiini
Ne päivät, joina aurinko paistoi liian kirkaana sinun silmiisi
Ne illat, joiden aikana toisiimme turhauduttiin, tulivat niin huomaamatta
Ne hetket, jotka huojuit reunalla ja tiesit vielä putoavasi
[Kertosäe]
Silloin, kun elämä oli helppo ja me pystyimme mihin vaan
ei huolet, murheet painaneet, kun sinä niitä autoit kantamaan
Ja nyt se kaikki mennyt on, kun pohjoistuuli alkoi puhaltaa
Nyt, kun lukuni on pariton, oon vailla suunta ja mua paleltaa
Ne kadut, joiden varrella et katsettasi koskaan
koskaan uskaltanut nostaa
Ne kadut, joiden varrella minä kuljin vierelläsi, suljin sut syliini
Mihin sä nyt meet? Onneni rippeet, tuuleen haihtuneet
[Kertosäe]