Me kuljimme siis sen matkan,
Syksyn yhden iltapäivän.
Me silittelemme jaloillamme vuorien lakea
Ja nukumme toistemme vieressä käsikkäin
Minä hymyilen nyt sitten
Syyskuun harmaille ilmoille
Ja leijailen Talven yhden
Aamupäivän äärettömyydessä.