Tuoll’ on mun kultani, ain’ yhä tuolla,
kuninkaan kultaisen kartanon puolla.
Voi minun kultani, voi minun lintuni,
kun et tule jo, kun et tule jo.
On siellä tyttöjä, on komioita,
kultani silmät ei katsele noita.
Voi minun kultani, voi minun lintuni,
kun et tule jo, kun et tule jo.
Linnut ne laulavat sorealla suulla,
soreampi kultani ääni on kuulla.
Voi minun kultani, voi minun lintuni,
kun et tule jo, kun et tule jo.
Oi, koska näen minä sen ilonpäivän,
kultani sivullani astuvan ja käyvän?
Voi minun kultani, voi minun lintuni,
kun et tule jo, kun et tule jo.
Tule, tule kultani, tule kotipuoleen,
taikka jo menehdynkin ikävään ja huoleen.
Voi minun kultani, voi minun lintuni,
kun et tule jo, kun et tule jo.