Missä on se olkapää, jonka varassa lepäsin,
Se lämmin läsnäolo, jota kehoni halusi syliin?
Mihin on mennyt se ääni, joka vastasi kysymyksiini,
Minun toinen puoliskoni, jota vailla järkeni menetin?
Kun päivä saa mut hereille
Ja suo upeimman loistonsa mulle vielä,
Sama tyhjyys jää; et enää ole täällä.
Puoliunissani
Tiedän kuitenkin, etten minä elä.
Mikään ei ole ennallaan,
Kun et enää ole täällä.
En tiedä enää varmasti, mitä meille tapahtui.
Mietin sitä päivittäin; pelkään jopa alistua.
Otin talteen parhaat palat ja hautasin loput,
Virheesi on pyyhitty, lupauksesi unohdettu.
Kun päivä saa mut hereille
Ja suo upeimman loistonsa mulle vielä,
Sama tyhjyys jää; et enää ole täällä.
Unteni maailmassa henki kulkee.
Tiedän kuitenkin, etten minä elä.
Mikään ei ole ennallaan,
Kun et enää ole täällä.
(kertosäe x4)