Kuljen kaupungissani ja tuuli puhaltaa kovaa
Jätin kaiken taakseni, aurinko on horisontissa
Näen kaukaa taloja, ovet on suljettu
Mutta onneksi minulla on hänen kätensä ja punaiset poskensa
Hän nosti minut maasta piikkien peittämänä
Tuhannen käärmeen puraisujen kera liikkumatta läpi kelojen
Hän ei kuunnellut niitä paskiaisia eikä niiden herjoja
Yhdellä vilkaisulla hän vakuutti minut, että ottaisin ja lähtisin
Ja tämä on matka, jota kukaan ei ole tehnyt ennen kuin nyt
Alice ja hänen ihmeensä, hullu hatuntekijä
Tulemme kulkemaan tätä katua enkä koskaan väsy
Kunnes aika tuo valkoista hiuksiisi
Kun minulle jää käteen lehti ja puoli savuketta
Jäädään vielä hetkeksi, ei meillä ole kiirettä
Kun pääni sisällä on kirjoitettuna lause, mutta en ole koskaan sanonut sitä
Koska elämä ilman sinua ei voi olla täydellistä
Siis, Marlena, palaa kotiin, sillä täällä tulee kylmempää
Siis, Marlena, palaa kotiin, sillä en enää halua odottaa
Siis, Marlena, palaa kotiin, sillä täällä tulee kylmempää
Siis, Marlena, palaa kotiin, sillä pelkään katoavani
Ja taivas täällä muuttuu pikkuhiljaa läpinäkyväksi
Aurinko valaisee ihmisten heikkoudet
Suolainen kyynel pehmentää poskeani, kun
Hän silittää lempeästi kädellään kasvojani
Verta käsilläni nousen kaikille huipuille
Haluan saapua sinne, missä ihmissilmä lopettaa
Oppiakseni piilottamaan kaikki syntini
Koska enkelitkin pelkäävät joskus kuolemaa
Sillä minulle jäi käteen lehti ja puolikas savuke
Pakenemme niiden luota, jotka liikaa janoavat kostoa
Tältä vakaalta maalta, koska nykyään se tuntuu liian kapealta
Eilen olin levollisuus, koska tänään olen myrsky
Siis, Marlena, palaa kotiin, sillä täällä tulee kylmempää
Siis, Marlena, palaa kotiin, sillä en enää halua odottaa
Siis, Marlena, palaa kotiin, sillä täällä tulee kylmempää
Siis, Marlena, palaa kotiin, sillä en halua enää...
Ennen sinua olin pelkkä hullu, anna minun nyt kertoa se
Minulla oli ryppyinen takki ja viiltoja ranteissa
Tänään minusta tuntuu siunatulta enkä tarvitse mitään lisää
Tämä kaupunki avautuu, kun se näkee meidän saapuvan
Olin kahden välillä, ollako uhri vai tuomari
Olin väristys, joka tuo valon pimeyteen
Ja vapauttaa sinut hohtavista ja kirkkaista kahleista
Ja olen epävarma, olivatko ne kuolemia vai jälleensyntymiä
Siis, Marlena, palaa kotiin, sillä täällä tulee kylmempää
Siis, Marlena, palaa kotiin, sillä en enää halua odottaa
Siis, Marlena, palaa kotiin, sillä täällä tulee kylmempää
Siis, Marlena, palaa kotiin, sillä pelkään katoavani, ah, ah ah
Ah ah, nai nai nai nai
Siis, Marlena, palaa kotiin, sillä täällä tulee kylmempää
Siis, Marlena, palaa kotiin, sillä pelkään katoavani