Ensi kertaa tunnen itseni näin yksinäiseksi
Toivon että joku voisi parantaa tämän tuskan
On hassua, kun kuvittelee sen selviävän
Kunnes valitsit pilven minun sijastani, olet niin tyhmä
Ajattelin sinun olevan cool siihen saakka kunnes
Et soittanutkaan, vaikka sanoit että soittaisit
Viimeinkin tajusin, olet merkityksetön
Olin keksimässä jonkinlaista tarinaa
Joka kerta, kun yritin saada sinut hymyilemään
Säälit itseäsi aina
Joka kerta, kun yritin saada sinut nauramaan
Et voi, olet liian kova
Ajattelet olevasi rakkaudeton
Pyydänkö muka liikaa?
Luulin että muuttaisit mielesi, kun olin huomioimatta sinua
Vähän luulin, että pystyisit muuttumaan
Mutta kulta, et tainnut huomata sitä varoitusta
Koska en aio katsoa kasvojasi enää
Etkö näe, että valehtelit itsellesi?
Et voi nähdä maailmaa peilin läpi
Ei ole liian myöhäistä kun savu hälvenee
Koska olen yhä täällä
Mutta joka kerta, kun yritän saada sinut hymyilemään
Yhä vain säälit itseäsi
Joka kerta, kun yritän saada sinut nauramaan
Seisot kivesi vierellä
Yksin ajatuksissasi
Pyydänkö muka liikaa?
En tiedä missä olen
Makaamassa täällä yksin peloissani
Peläten pimeää
Ei ketään ketä vaatia, yksin taas
Pyysin häneltä liikaa