iltapäivä ikkunassa
ihmiskuntaa vahtimassa
ihmiskuntaa joka kotiin raahautuu
pikku skitsofreniassa
kauppakadun yllä viimeöinen kuu
kesken jäänyt pasianssi,
mykistynyt ambulanssi
puhelimen ääni aivan tauoton
omituinen sadetanssi
loihtii huomenissa esiin auringon
pispalassa petäjällä
happosateen tärväämällä
on kasvamiseen liian heikot syyt
mutta väliäkös hällä
nyt kun pyynikillä pienevät pyyt
seisoo tutisevin polvin
väki eessä pankkiholvin
huppupäinen mies
kun käden ojentaa
kassista hän kaivaa kolvin
minuutissa uudet lukot kuntoon saa
hullu kiskoo vesikelkkaa
jotkut vahtaa kolmos telkkaa
jono juuttuu pirkankadun valoihin
reagan iranissa selkkaa
gorbatshov, hän tekee vodka-martinin
kesäpäivä kangasalla
isoäiti auton alla
kioskilla lottoruuhka melkoinen
onko urho kalevalla helpompaa
kuin aikaan öisten pakkasten
maailmaan en mene mukaan
koska pyytänyt ei kukaan
istun kammiossa päätä hautoen
eihän mua toivottukaan
äiti kakskyt vuotta sitten kertoi sen
juppi huutaa pankit haiskaa
paperinsa roskiin paiskaa
hoilaa juovuksissa kansan sävelmää
menee metsään naisen raiskaa
ensi vuonna nainen jupin synnyttää