Kylmänä talviaamuna
ajassa ennen valoa
ikuisen kuoleman hallitsemissa liekeissä
me ratsastamme kohti taistelua
Kun pimeys on laskeutunut
ja elämme rankkoja aikoja
pahan naurun ääni putoaa
maailman ympärille tänään
Taistellen kovaa, taistellen raudan puolesta
iäti joutomaiden läpi
hajanaiset sielut tulevat tuntemaan helvetin
ruumiit ajautuneet rannalle
Musteimmilla niityllä Helvetin hallinnossa
me katsomme niiden menevän
tulen ja kivun läpi uudestaan me tiedämme
Joten nyt me lennämme, olemme vapaita
olemme vapaita ennen ukkosta
villiä erämaata kohti
meidän tehtävämme jatkuu
Kaukana auringonlaskun takana
kaukana kuunvalon takana
syvällä sydämissämme ja kaikissa sieluissamme
Niin kaukana, me odotamme päivää
turhille ja poissaoleville elämille
me tunnemme elämänmittaisen kivun, joka menetettiin tuhannessa päivässä
tulen ja liekkien läpi me jatkamme
Kun punainen päivä kääntyy iltaan
ja salamat halkovat taivaan
he kohottavat kätensä ylös taivaisiin
paheksunta katsessaan
Juosten takaisin aamupäivän valoon
sydämessäni on palovamma
meidät on karkotettu langenneen maan ajasta
elämään tähtien takana
Synkimmissä unissasi näe uskoaksesi
meidän kohtalomme on aika
ja loputtomasti olemme vapaita tänä iltana
Ja unen siivillä
niin kaukana todellisuudesta
aivan yksin epätoivossa
nyt aika on mennyt
Kadonnut sisälle, et ikinä tule löytämään
kadonnut omaan mieleeni
päivä toisensa jälkeen tämän kivun täytyy jatkua
Niin kaukana, me odotamme päivää
turhille ja poissaoleville elämille
me tunnemme elämänmittaisen kivun, joka menetettiin tuhannessa päivässä
tulen ja liekkien läpi me jatkamme
Nyt täällä me seisomme verta käsissämme
me taistelimme niin kovasti, nyt me voimme ymmärtää
murran kirouksen siteet jos vain voin
jokaisen ihmisen vapauttaakseni
Niin kaukana, me odotamme päivää
turhille ja poissaoleville elämille
me tunnemme elämänmittaisen kivun, joka menetettiin tuhannessa päivässä
tulen ja liekkien läpi me jatkamme