Vartaloni on rikki, ei sanaakaan sanottu
Olenko vihdoin lopussa?
Tämä suurpalo on tartuntani
Se pitää minua aloillaan
Silti jälleen
Ehkä elämä ei ole mitään muuta
Kuin kirous siunattujen sisällä
Taistelen tämän verisen sodan jokaisella tukahdutetulla henkäyksellä
Olen omineni
Olen omineni
En tarvitse omaatuntoa
Minun ei tarvitse tuntea
En tarvitse näitä väsyneitä silmiä
Kertomaan minulle sitä minkä tiedän olevan todellista
En tarvitse ketään kertomaan minulle kuka olen
Syytä siitä särkynyttä sydäntä
Murenen taas palasiksi