Hei pimeys, vanha ystäväni
Olen tullut puhumaan kanssasi uudelleen
Koska näky hiljaa hiipien
Jätti siemenensä kun nukuin
Ja se näky joka oli istutettu aivoihini
On vieläkin
Hiljaisuuden äänessä
Levottomissa unissa kävelin yksin
Kapeita mukulakivikatuja
Katulampun sädekehän alla
Käänsin kaulukseni kylmään ja kosteaan
Kun silmiäni pisti neonvalon välähdys
Joka halkaisi yön
Ja kosketti hiljaisuuden ääntä
Ja paljaassa valossa näin
Kymmenentuhatta ihmistä, ehkä enemmän
Ihmisiä juttelemassa puhumatta
Ihmisiä kuulemassa kuuntelematta
Ihmisiä kirjoittamassa lauluja joita äänet eivät ikinä jaa
Kukaan ei uskaltanut
Häiritä hiljaisuuden ääntä
"Hölmöt" sanoin, "Ette tiedä
Hiljaisuus kasvaa kuin syöpä
Kuulkaa sanani jotta saatan opettaa teitä
Ottakaa käsivarteni jotta saatan tavoittaa teidät"
Mutta sanani putosivat kuin hiljaiset sadepisarat
Ja kaikuivat hiljaisuuden kaivoissa
Ja ihmiset kumarsivat ja rukoilivat
Neonjumalaa jonka he tekivät
Ja kyltti välkkyi varoitustaan
Sanoilla jotka se muodosti
Ja se kyltti sanoi "Profeettojen sanat
Ovat kirjoitettuina metron seiniin
Ja rappukäytäviin
Ja kuiskattuina hiljaisuuden äänissä"