Hei pimeys, vanha ystäväni
Olen tullut taas puhumaan kanssasi
Koska pehmeästi hiipivä visio
Jätti siemenensä kun nukuin
Ja visio joka istutettiin aivoihini
Pysyy yhä
Hiljaisuuden äänessä
Levottomissa unissa kävelin yksin
kapeita mukulakivi katuja
Alla katuvalon sädekehän
Käänsin kaulukseni kylmään ja kosteaan
Kun silmiini iskettiin neonvalojen välähdyksellä
Joka halkaisi yön
Ja kosketti hiljaisuuden ääntä
Ja alastomassa valossa näin
Kymmenentuhatta ihmistä, ehkä enemmän
Ihmisiä puhumassa ilman puhumista
Ihmisiä kuuntelemassa ilman kuuntelemista
Ihmisiä kirjoittamassa lauluja joita äänet eivät koskaan jaa
Ja kukaan ei uskaltanut
Häiritä hiljaisuuden ääntä
"Typerykset", sanoin minä, "te ette tiedä
Hiljaisuus kuin syöpä kasvaa
Kuunnelkaa sanojani niin saatan opettaa teitä
Ottakaa käteni niin saatan yltää teihin"
Mutta sanani, kuin hiljaiset sadepisarat putosivat
Ja kaikuivat hiljaisuuden kaivoissa
Ja ihmiset kumarsivat ja rukoilivat
Neonjumalalle jonka he tekivät
Ja kyltti väläytti varoituksensa
Ja sanat jotka se muodosti
Ja kyltti sanoi
"Profeettojen sanat
On kirjoitettu metrojen seiniin
Ja vuokratalo halleihin
Ja kuiskasi hiljaisuuden ääni"