The Power of One [Finnish translation]

("Isäni maa,

äitini kieli

johtavat minua

häpeilemättä harhaan.

Monta vuotta

uskoin väärin,

että viha on minun polkuni.")

Isä, olen tappanut monta enkeliä,

uskon.

Nyt kuljen merelle.

Toivon, että joskus annan itselleni anteeksi.

Pyydän, ankkuroi

tyhjä veneeni laituriin.

Voin syyttää sinistä verta, joka virtaa suonissani.

Mutta taidan unohtaa, että olemme kaikki samanlaisia.

Oman vihasi loimussa olet luonut pelon moneen elämään.

Olet toiminut uskoen, että se kaikki oli ennustettu.

Et voi parantaa tunnetta, joka palaa syvällä selkäpiissäsi.

Nyt sorrut, romahdat paljastaen elämän ruvet.

Äiti, olen nähnyt niin paljon, vihaan elämääni.

Unohdin jokaisen kertomasi asian, itsepäinen pieni lapsi (elämäsi enkeli).

Minun täytyy nyt löytää Eedenini, portit, jotka jätin taakseni.

Mutta kipu pysyy.

Voima ei palaa.

Nyt minulla on aikaa katua, itsetietoisuus, kamala rikos.

Näin liian kirkkaita värejä, vaikka en tiennyt olevani sokea.

Surmasin miehen, joka otti riskin ja joi kielletyn viinin.

Kartta, jonka piirsin, paljastaa, että olen ollut kokonainen, kone, liitossa.

Isä, olen nähnyt niin paljon, vihaan elämääni.

Unohdin jokaisen kertomasi asian, itsepäinen pieni lapsi (elämäsi enkeli).

Minun täytyy nyt löytää Eedenini, portit, jotka jätin taakseni.

Kipu pysyy.

Voima ei palaa.

Äiti, missä on poikasi?

Milloin tämä alkoi?

Kuka on ollut hölmö?

Kukaan ei syntynyt palvelijaksi tai orjaksi.

Kuka voi kertoa minulle sateen värin?

Maailmassa, jossa elämme, sanat ja teot

voivat hyvinkin ylittää

yksilön voiman.

Kukaan ei syntynyt palvelijaksi...

Elää ja antaa kuolla.

Antaa toivo ja ottaa henki.

Senkö takia olet täällä?

Se, että uskoo olevansa oikeassa,

se, että varmistaa, ettei se onnistu,

on viharikoksen synty.

Rohkeiden kodeissa,

maaorjien kodeissa,

me olemme kaikki samanlaisia.

Minun täytyy uskoa.

On muutakin kuin se, minkä silmä näkee.

Kaikki sateenkaaren värit.

Kukaan ei syntynyt orjaksi.

Tutki mennyttä ja tee syytös.

Kerro minulle sateen väri.

Kukaan ei syntynyt herraksi.

Maassa, jossa elämme, me kuolemme.

Ylistä ykseyttä, ylistä valhetta.

Punoa verkko teeskentelijän ylle.

Tarvitsemme todellisen

sateentekijän.

"Aabelin lapset, Kainin lapset

voivat elää sopusoinnussa, vailla häpeää.

Avaimet, jotka annan teille, pyhä maa,

ovat kuivaa aavikon hiekkaa kämmenellänne.

Ilman vettä menneisyyden viisaus

virtaa sormienne välistä, niin pian unohdettuna.

Kun täten jätän teidät, olen todellakin sokea.

Tämä sokeus, tämä siunaus, ihmiskunnan toivo..."