[1. säkeistö]
Kun olin nuori, elämä vaikutti niin ihanalta,
ihmeeltä, oi se oli kaunista, maagista.
Ja kaikki linnut puissa, no, ne lauloivat niin onnellisesti,
iloisesti, leikkisästi katsellen minua.
Mutta sitten he lähettivät minut pois opettaakseen minulle, kuinka olla järkevä,
looginen, vastuullinen, käytännöllinen.
Ja he näyttivät minulle maailman, missä saatoin olla luotettava,
kliininen, älyllinen, kyyninen.
[1. kertosäe]
On hetkiä, kun koko maailma on unessa,
kysymyksistä tulee liian syvällisiä
tällaiselle yksinkertaiselle miehelle.
Pyydän, etkö kertoisi minulle mitä olemme oppineet?
Tiedän, että tämä kuulostaa absurdilta,
mutta kerro minulle, kuka minä olen.
[2. säkeistö]
Nyt varo mitä sanot tai he kutsuvat sinua radikaaliksi,
liberaaliksi, fanaattiseksi, rikolliseksi.
Etkö ilmoittaisi nimeäsi, me haluaisimme tuntea sinun olevan hyväksyttävä,
kunnioitettava, edustava, kasvis.
Oi, ota, ota, ota se, jeah.
[2. kertosäe]
Yöllä, kun koko maailma on unessa,
kysymyksistä tulee niin syvällisiä
tällaiselle yksinkertaiselle miehelle.
Pyydän, etkö (etkö kertoisi minulle)
Pyydän, etkö kertoisi minulle mitä olemme oppineet?
(Kuuletko minua?) Tiedän, että tämä kuulostaa absurdilta,
(Etkö auttaisi minua?) mutta kerro minulle, kuka olen.
Kuka olen?
Kuka olen?
Kuka olen?
Oi!
[Loppuosa]
Koska tunsin itseni niin epäloogiseksi,
d-d-d-d-d-d-digitaaliseksi,
jeah, yksi, kaksi, kolme, viisi,
oi, oi, oi, oi,
oi, tämä muuttuu uskomattomaksi,
jeah,
h-h-helvetin ihmeelliseksi...