Hän soittaa sävelen heille jotka mielellään ylenkatsovat
Sen tosiasian että he ovat sokeasti niiden petkuttamia
Jotka saarnaavat ja rukoilevat ja opettavat
Mutta hän epäonnistuu ja yö räjähtää nauruun
Mutta älä tule tänne ja sano etten varoittanut sinua
Siitä miten maailmasi voi muuttua
Ja oi kuinka yhä yrität komentaa kaikkea
Joka ikinen kerta se kaikki väistää tavalla tai toisella
Ja minä olen hitonmoinen pelkuri, mutta niin olet kyllä sinäkin
Ja leijonan karjaisu, leijonan karjaisu
Saa minut väistämään ja huutamaan sinua
Enkä koskaan todella tiennyt mitä tehdä
No, joskus kai toivon että olisit vähän ennalta-arvattavampi
Että voisin lukea sinua aivan kuin kirjaa
Toistaiseksi voin vain arvailla mitä seuraavaksi on tulossa
Tutkiskellen arkaa hymyäsi
Ja tapoja joilla vanhat, vanhat tuulet puhaltavat sinut takaisin maisemiin
Ja minä olen hitonmoinen typerys, mutta niin olet kyllä sinäkin
Ja leijonan karjaisu, leijonan karjaisu
Saa minut hakemaan ja etsimään sinua
Enkä koskaan todella tiennyt mitä tehdä
Joskus toivon että voisin löytää rosmariinikukkulani
Istuisin siellä ja katselisin kuivuneita järviä ja laulaisin
Ja sillointällöin laulaisin sinulle laulun
Joka nousisi vuorten, tähtien ja meren yläpuolelle
Ja jos haluaisin, se johtaisi sinut takaisin luokseni
Ja leijonan karjaisu, leijonan karjaisu
On jotain minkä olen kuullut ennenkin
Lasten satu, leijonan karjaisun yksinäinen vaikerrus