Levossa pudonneena
Makaan heränneenä
En voi liikkuttaa
Käsiä tai jalkojani
Olen halvaantunut
En muista miten
Vapautua tästä
Pimeyden sydämessä
Kasvoni vääristyneenä
En tiedä miten
Kurkottaa valoon
Tuntuu pahalta
Kuin kummajainen häkissä
Avaa ovi
Astu sydämeesi
Pääset pitkälle
Kultainen sanaton hiljaisuus
Avaruusmatka valon nopeudella
Läpi pilvien ja värien
Musta aukko kutsuu minua
Liuvun kohti horisonttia
Raja jota ei saa ylittää
Musta kääpiö
Aika on vääristynyt
Pimeyden sydämessä
Valon pyörre
Astu sisään
Tyhjyyden todellisuuteen
Tunnen kylmyyden, silmäni suljettuina
Pelkoni hiipuu hiljaa
Valovuosien päässä täältä
Ovat ajatukseni ja häkit
Kuulen niiden vaikerruksen
Mutta nyt syvä henkäys
Kutsuu
Ohittaa ajan
Ja ymmärrys avaruudesta
Tunnen yhdistyneeni
Ylitän ajan
Tunnen elävän
Täällä keskellä
Seisoo valon rakkaus
Jota ei voi koskettaa
Suuremmasta hiljaisuudesta
Tulee palaamaan