Aika jatkaa maalaamista kultani
Repi kaikki kukat puutarhasta
Oi rakas tule kotiin, te enkelit tuokaa hänet kotiin
Sillä välin aurinko on mäen yllä
Hän muistaa kesän, jossa hän säteili
Katosi vihreään puutarhaan, ja puiden laulun hän löysi
Aika jatkaa maalaamista kultani
Ja puutarha jatkaa vanhan laulun laulamista
Oi rakas odotan yhä valossa
Toivoen enkelten kantavan sinut kotiiin
Tuon laulun pimeä otti käpäläänsä
Kantoi naisensa sen kylmässä syleilyssä
Ja laski hänet ovelleen silkkisessä kaavussa
Toivoen enkelten kantavan hänet kotiin
Jättäen sen kaiken vanhalle ystävälleni
Hänen kauneutensa oli hengetöntä portaikossa
Oi rakas minä kannan sinut puutarhan taruun
Mutta kaikki (oli) kuollut ja muuttunut kiveksi
Laskin hänet vanhan tammen alle
Nähden kaiken kukkivan ikuisesti
Aika jatkaa maalaamista kultani
Ja puutarha jatkaa vanhan laulun laulamista
Oi rakas nyt tiedän sinun olevan valossa
Maalaten sitä kaikkea värikkäillä lauluillasi
Sillä välin aurinko on mäen yllä
Hänen varjonsa lankeaa vihreään puutarhaan
Kadoten ikuisesti ilman merkkiäkään
Toivoen enkelten kantavan hänet kotiin
Aika jatkaa maalaamista kultani
Repien kaikki kukat puutarhasta
Oi rakas olet kotona, te enkelit missä olette