Särkyneet ihmiset joutuvat kierrätykseen
Ja toivon että minulle käy niin
Joskus meidät suistetaan poluiltamme
Siltä jota luulin tiekseni kotiin
Se ei ollut paikka jonka tunnen
Ei, en pelkää muuttua
Olen varma ettei mikään ole varmaa
Se mitä omistamme muuttuu vankilaksemme
Omaisuuteni tulee olemaan mennyt
Takaisin sinne mistä tulikin
Syyttää, ketään ei voi syyttää
Se on yhtä luonnollista kuin sade joka lankeaa
Täältä se tulva taas tulee
Näethän, se kivi josta pidät kiinni
Tuleeko se pelastamaan sinut?
Kun maa alkaa murentua
Miksi sinusta tuntuu että sinun pitää mennä
Pidä kiinni, kuvittele, jos päästät irti
Syyttää, ketään ei voi syyttää
Se on yhtä luonnollista kuin sade joka lankeaa
Täältä se tulva taas tulee
Pese pois paino joka vetää sinua alas
Ratsasta aalloilla jotka vapauttavat sinut epäilyksistäsi
Älä luota silmiisi (pese pois...)
Niihin on helppo uskoa
Tiedä sydämessäsi että (paino joka vetää sinua alas)
Voit aina jättää vankilasi
Älä luota mieleesi (ratsasta aallolla...)
Se ei aina kuuntele
Sytytä valot (jotka vapauttavat sinut epäilyksistäsi)
Ja tunne muinainen rytmi
Älä luota silmiisi (syyttää, ketään ei voi syyttää)
Niihin on helppo uskoa (yhtä luonnollinen kuin...)
Tiedä sydämessäsi
Että voit jättää vankilasi (Sade, täältä se tulva taas tulee)
Syyttää, ketään ei voi syyttää (la la)
Yhtä luonnollista kuin sade joka lankeaa (la la)
Täältä se tulva taas tulee (la la)