Mä kaiken täällä siivoan ja kuuraan lattian
ja köpötellen jaloin vanhoin lamput sammutan.
Kaiken kuulen ja kaiken mä nään.
Mutta hei! Mitä touhuutte tai mitä tiedättekään.
On maailma suuri ja vaarallinen.
Siitä kaikesta kerrotte lörpöttäen,
että suuremmaks kaikki vain muuttua vois.
Pelkkää taikuutta, ei muuta, uskokaa pois.
Kuunnelkaa.
Mä ymmärrän sen: pienenä unelmoida saa.
Mutta kun juttu on näin, näin se jää.
Ei muutu sen paremmaksi tää.
On työnä mulla siivous ja kaikki roskat nää.
vaan ylipäänsä mikä sitten nyt on tärkeää.
Se on työ, kun se on viihtyisää.
Kuulen kaiken ja kaiken mä nään,
voin myös sen ymmärtää.
Te uskotte kaikkeen ja mahdottomaan.
Totta melkein on vaikkei se onnistukaan.
Näätte mustaa ja valkoista, kellertävää.
Tuskin harmaata muistatte, ettekä nää.
Kuunnelkaa.
Te pelkäätte, vaan pienenä arka olla saa.
Mutta kun juttu on näin, näin se jää.
Ei muutu sen huonosmmaksi tää.