Mun toiveena on tehdä yksi laulu
ja tehdä siitä kaunis ku taulu
muistaen jaksot jolloin ei syntyny mitään
ny mielessä kasvot liekeis niin ikään
mietin miten maalata ääni
puuvillasilla vedoilla hennon hiljasil
hahmotella paperille kaunokirjaimil
kertosäe ja melodia, jota hyräilen iltasin
tahtilepo, kaikki kohalla
aamuauringos hiukset leväten olalla
vaaleina juoksevat välistä sormieni
kuin miljoona loputonta kultaista Tonavaa
sori et joudut nois kielikuvis roikkuu
ne hoippuu vierelläsi, ei tuu toistuu
kun taulu on valmis ni runoilija poistuu
jos sä oot mun kaa niiku loppusointu
jos mä joskus voisin
maalaa taulun
sinut siihen maalaisin
jos mä joskus voisin
tehdä laulun
sinusta se kertoisi
jos mä saan ja mähän saan tehdä taulun
mä teen siitä kauniin ku laulun
maalaan päivät pimeel ja valosal
vuosikaudet mun salaisessa ladossa
mielikuvia pojat maalaa ikkunaan
säteilevän ikonin, muotokuvan
kankaalle maalaan pienet huulet
maailmalle hymyilen mä punaviinin punast
istut kesämekos kukkahelmases
iiriksen upottaa auringonkeltaset
maapallo voimasi armosta
vilpittömyydelle hiukan valkosta
taivaan täydelt sun suruille sinistä
mustaa reunoille tasapainon nimissä
paletti käsis kasetti pilvissä
kaikki värit ja silmissä maailma
jos mä joskus voisin
maalaa taulun
sinut siihen maalaisin
jos mä joskus voisin
tehdä laulun
sinusta se kertoisi
sormet maalis pitkin poikin
ateljeessa mä kuljeksin
heinäkuun seittemän skeittilauta
mä piirrän norsulle trumpetin
sormet maalis pitkin poikin
ateljeessa mä kuljeksin
heinäkuun seittemän skeittilauta
mä piirrän sulle trumpetin
jos mä joskus voisin
maalaa taulun
sinut siihen maalaisin
jos mä joskus voisin
tehdä laulun
sinusta se kertoisi