Kun herään niin on pimeää,
Mun mieli kaamokseen taas jää,
Kun talvi kaikki kadut viilentää.
Ja suuret metsät hiljaa vaan,
On lumiviitta harteillaan,
On koko luonto mennyt nukkumaan.
Täytyy totutella siihen, ettei aurinkoa näy.
Katsomassa hiukan vaan se meitä käy.
Talven syliin, lumen valoon jäädään vaan,
Jos kylmä tuo se tullessaan.
Sun läheisyytes lämpö saa mut sulamaan.
Talven syliin, tähän taloon jäädään vaan,
Ja unelmiimme uskotaan.
Ne meidät yli pitkän talven selän kyllä kannattaa.
Näin aikanaan maa pohjoinen,
Saa talviturkin valkoisen,
Ja nurkkiin napsahtelee pakkanen.
Vaan maassa roudaan, maassa jään,
Taas valon juhlaa vietetään,
Ja päivän pitenevän jälleen nään.
Kimaltavaan pakkasaamuun, talvi-iltaan siniseen,
Sinun kanssasi mä mienen retken teen.
Talven syliin, lumen valoon jäädään vaan,
Jos kylmä tuo se tullessaan.
Sun läheisyytes lämpö saa mut sulamaan.
Talven syliin, tähän taloon jäädään vaan,
Ja unelmiimme uskotaan.
Ne meidät yli pitkän talven selän kyllä kannattaa.
Sun kanssas elämässä kiini minä oon,
Ja luotan pimeässä kevät aurinkoon.
Talven syliin, lumen valoon jäädään vaan,
Jos kylmä tuo se tullessaan.
Sun läheisyytes lämpö saa mut sulamaan.
Talven syliin, tähän taloon jäädään vaan,
Ja unelmiimme uskotaan.
Ne meidät yli pitkän talven selän kyllä kannattaa.