Talavi

Säe 1:

Lunta sataa, mies pihalla matkaa

pojan askelin, parikytä on pakkasta.

Puheet vaihtuu, meno samaan tapaan taittaa.

Tulevaa et tiiä,

mennyttä et voi vaihtaa.

Uskopa vaan, jos uskallat ellää taas,

niin maalista alakaa matkas sun alusta.

Jos sä ryntäät Aurinkoon kasvattaan raunion,

maisema kaunis on, ihan piritauiton.

Säe 2:

Valkoseen mettään matkani rientää,

mieli lepää kulkiessa tiiletöntä tietä.

Hierrä ei snorkkeli, ei puhdista Fanta,

järven jäältä katon taas lumista rantaa.

Kaikki tämä on lähellämme aina,

pohjosen verkoilla jätkä että kaira.

Kuhan lumivaippa vaihtuu, harmaa maa,

elon kiertokulku kulkee taas karmallaan.

Kertosäe:

Nyt tuli ja maa on valkoinen,

tää paikka pohjoinen, on nimi kotoinen.

Nyt tuli ja maa on valkoinen,

tää paikka pohjoinen, on nimi kotoinen.

Säe 3:

Vielä herään, vaikka valot mä sammutin,

valanpa sillii, mil kattelen kaupunkii.

valkone hanki feidaa lain, eikä tarvi

kaipaa Aurinkolämpö muutakin kun rankin.

Enää kotikenttä revontuuleen,

lämmintä syytä, vaikka pohjosesta tuulee.

Selviän, ei tässä kultaitijässä tuule,

ei materia, huumeet,

vaan piän tämän tunteen.

Säe 4:

Tallaan läpi jokivartta, käessä Lapin Kulta,

pakkanen paukkuu ja monta metriä lunta.

Se on aivan sama, miten näitä kulmia kattoo,

niin näkkee sen kommeuden:

Tornionjokilaakson.

Se antaa meikämielelle symppaa rauhaa.

Sen takia mie jään hetkeks tähän,

varaa laittaa, happi lähe miehest,

vaikka sieltä lähtis pois.

Lopulta se tie pojan takas kotia toi.

Kertosäe:

Nyt tuli ja maa on valkoinen,

tää paikka pohjoinen, on nimi kotoinen.

Nyt tuli ja maa on valkoinen,

tää paikka pohjoinen, on nimi kotoinen.

Säe 5:

Puuterilunta, näkyy valakosta

joka puolella, tunnen huolella

kaipuun, jota mahtuupi salkkuun.

Kannan mukanani kaikki uuteen alkuun.

Pakkanen kylmentää,

mut se myös lähentää.

Tarvii yhistää, et pysyy lämpö tää.

Kokoon kerään tään, että löydetään

tiemme takas Lappiin äidin pöytään.

Säe 6:

Dálkkis dálvái, guoramis gálbbis bálgá.

Jigŋon gatnjaliid birra šalddi njálbmái

skábma moraštii, čoddagis rohttii

mánnun, iiga oza obba sis. Johtit

guovdu čiega bossu biekka čađa.

Vieris vuordime giđa liegga sala,

buollaša ráiggi. Ii áigi dáppit,

jos ruovttuin ja váimmus ii dáppe čáhcce.

Kertosäe:

Nyt tuli ja maa on valkoinen,

tää paikka pohjoinen, on nimi kotoinen.

Nyt tuli ja maa on valkoinen,

tää paikka pohjoinen, on nimi kotoinen.