Taivaanääreläiset lyrics

Kun olit sanonut, mitä sanoit,

kuulin

tuhannen oven

varjoisilla käytävillä vääjäämättä sulkeutuvan.

Kun olit sanonut,

mitä sanoit, näin risteytyvän teiden mutkiin

lakastuvan

tuhannen tienviitan.

Ja räpäytit vain silmiäsi, katsoit hetken muualle

kun sukupolvia kuoli ja kaupungit sortuivat.

Väistyköön päivät ja kalvetkoon kuut,

riittäköön rakkaus vain

aamuun.

Sulkekoon kuolema pettäjäin suut,

en usko rakkauden

haamuun, kalpeaan.

Kun olit sanonut mitä sanoit,

minun sisälläni kuoli

joku lapsi, joka uskoi loputtomaan maailmaan.

Kun olit sanonut mitä sanoit

olin vapaa tänne kulkemaan,

missä jokainen on kohtalonsa kanssa yksinään.

Siitä päivästä jäi pala hajoavaa taivasta kurkkuusi

ja otsallesi kuutamosta sirpale,

siitä päivästä jäi merentumma laine silmäkulmiisi

ja tuulenpesä asunnoksi kylmyyden.