Minä nuoruuden tarmoa uhkuin,
elin voimilla vantteran käen.
Höyrylaivalla kun ajjoo uhkuin
Savonlinnasta Kuopioon päin,
tuli Taipaleen kanava vastaan.
Tytön rannassa pyykillä näin.
Iäni sillä ol kuin laulurastaan,
mulle rakkaus tul yllättäin.
Minä muistan sen niin, miten jäin haaveisiin
sulkuportteja Taipaleen kun avattiin.
Jotta laiva kun huus, homma ol mulla uus.
Minut Taimi tuo sai ankkuriin.
Minä Taimille pyykit ne kannoin,
minut kottiinsa myötään se vei.
Vanhemmilleenii kerron ja vannoin
jotta Taimille vertaista ei!
Meille anoppi matrassi vuoteen,
mökin vintille ehtoolla toi.
Siinä elämän vuoksen ja luoteen meille kohtalo lahjaksi soi.
Minä muistan sen niin, miten jäin haaveisiin
sulkuportteja Taipaleen kun avattiin.
Jotta laiva kun huus, homma ol mulla uus.
Minut Taimi tuo sai ankkuriin.
Taimin kanssa myö viettettiin häitä, mökin kanavan iäreltä sain.
Pikku-Taimi ja pellavapäitä ussein synnytyshuoneelta hain.
Ei oo roiskanna rahaa, ei rasvan
ryynipuuroon on riittännä vuan.
Vuan niin potria penskoja kasva
muissa tölleissä ei tämän muan.
Minä muistan sen niin, miten jäin haaveisiin
sulkuportteja Taipaleen kun avattiin.
Jotta laiva kun huus, homma ol mulla uus.
Minut Taimi tuo sai ankkuriin.