[Mira:]
Tää on niin pieni kaupunki,
oli vaan ajan kysymys,
et milloin tuut vastaan
lähikaupan kassalla
tai Nesteen tuulikaapissa.
[Aki:]
On vuosi ollut vaikea
ja pitkät päivät romua.
Nyt kysyjille vastaan:
Pikkuhiljaa kantaa maa
ja pystyn öitä nukkumaan.
[Kumpikin:]
Ja nyt sä seisot siinä.
Sä oot edelleen niin kaunis,
muttet enää mun,
ja ehkä tulee päivä,
jolloin mäkin rakastun.
Se joku on niin onnekas,
joka täyttää maailmas,
jonka kanssa pääset
vielä meitä kauemmas.
Sun täydellinen puolikas.
[Mira:]
Pöytänä pahvilaatikko
ja pitäis vaihtaa lakanat,
mut arki lyö naamaan.
Vaikken mistään kiinni saa,
en aio sitä tunnustaa.
[Aki:]
Ja vaik mun ääni vapisee,
on keskustelu luontevaa.
Onks sul jotain sitä vastaan,
et joskus viikonloppuisin
me äitis kanssa soitellaan?
[Kumpikin:]
Ja nyt sä seisot siinä.
Sä oot edelleen niin kaunis,
muttet enää mun,
ja ehkä tulee päivä,
jolloin mäkin rakastun.
Se joku on niin onnekas,
joka täyttää maailmas,
jonka kanssa pääset
vielä meitä kauemmas.
Sun täydellinen puolikas.
[Kumpikin:]
On pakko mennä,
halaus katkaista
ja pois sinut työntää.
Tai muuten voin myöntää:
’’Mä kaipaan meitä.’’
Kun aika haavat parantaa,
vain hetket kauneimmat muistaa.
Se hulluuteen suistaa.
’’Mä kaipaan meitä.’’
’’Mä kaipaan meitä.’’
[Mira+Aki:]
Sä oot edelleen niin kaunis,
muttet enää mun,
ja ehkä tulee päivä,
jolloin mäkin rakastun.
Se joku on niin onnekas,
joka täyttää maailmas,
jonka kanssa pääset
vielä meitä kauemmas.
Sun täydellinen puolikas.
Sun täydellinen puolikas.