Muumipeikko istuu,
tuijottaa yli aution merenpohjan
hiekka hohti punaa
pyrstötähden heijastamaa
Merenpohjan valot,
mustina kohoo yli aavan ja maan
Muumipeikko pohtii suruissaan,
miten maa tästä selviää
Minä rakastan metsää mertaa ja sadetta
tuulta ja auringonpaistetta
ruohoa ja sammalta
- miten mahdotonta olisikaan elää ilman
Näkinkenkä lauloi hiljaa vaan,
meri muistaa kuiskailee
muuten oli hiljaa kaikkialla,
kovin tummaa, hämärtää
Muumipeikko valvoo, vahtii yön
katsoo alas kaukaisuuteen
tänä kesäyönä pelottaa,
miten maa tästä selviää
Minä rakastan metsää mertaa ja sadetta
tuulta ja auringonpaistetta
ruohoa ja sammalta
- miten mahdotonta olisikaan elää ilman
Minä rakastan metsää mertaa ja sadetta
tuulta ja auringonpaistetta
ruohoa ja sammalta
- miten mahdotonta olisikaan elää ilman