Väärinajattelija, viirus täällä.
Massii kääritään, pidä kiirus päällä!
Etin faijaani, kunnes valkeni:
Meit ei yhdistä muut ku nää samperin kalterit!
Kalpeni faijaki, oon sen faijan vankina,
Sen iso pää, sen pieni vankila!
Päiväst toiseen samaa skeidaa,
elämän hirttonarul ystäväni tseinaa!
kuolema on hienoston sisäpiirirouva, mä en sitä pelkää,
Joten tekään elkää, täl tekeleelkään ei mitää mistä piittaisin,
Viikkaa päällenii musta hartiaviittasi
Eilen pajautin, vedin ujoo keskarii.
Lähetin itsellesi siinä sitte tekstarin, mustaa vihreel siin luki,
"Mitä vittuu?", uskon etten koskaan vastaust tuu kai tippuu.
Tää maa on syntinen laulu, elämä vitsi, kuolema nauru!
Turhaan tääl vitutukseen hukkuu,
anna pois sun lapsesi nukkuu.
Tää maa, on syntinen laulu, elämä vitsi, kuolema nauru!
Vikan kerran puhallan ja paijaan,
Saata mut mustimpaan maijaan.
Anna näille lapsille voimaa lopettaa se koulu,
Meit on turha hoivaa, lopetetaan koko vitun touhu!
Meidät feidaa, meit ei tartte seivaa.
Kun ote kirpoo, ei auta arpoo!
Kaikki alhaal varmaan vartoo,
Mut haistata vitut si,
Muovitimantit ei oo vaan ikuisii!
Teille jotka ootte parisuhteessa:
Parisuhde tarkottaa parii suhdetta,
Niille, joille tehdään palveluksia:
Ne ketkä tekee niil on taka-ajatuksia,
Miks kännis heitin pitkää sylkee,
Ymmärsin kai maailmaa enkä ollu ylpee!
Eilises reikii ku pallo salibandyssa,
Samaistuminen muhun on hevosen pää sun sängyssäs.
Tää maa on syntinen laulu, elämä vitsi, kuolema nauru!
Turhaan tääl vitutukseen hukkuu,
anna pois sun lapsesi nukkuu.
Tää maa, on syntinen laulu, elämä vitsi, kuolema nauru!
Vikan kerran puhallan ja paijaan,
Saata mut mustimpaan maijaan.
Laiva on lastattu, lainattu laineilla,
Haaveilla, menneisyyden aaveilla.
Otetust lääkkeest tuli sivuoireet,
Nauru kaikkos, on kitarat soineet.
Hei, älkää näyttäkö mulle peilii,
Sanani imelii et hampais reikii!
Tuhosin, uhosin, jahtasin feimii,
Valheit pudotin, puukotin seinii!
Välil pitäs passaa, ei kelaa otan omani,
Välil ei oo massii, pitää rullaa povarii.
Armeija varasti yheksän kuukautta omaani,
Siks Mannerheim on mun kunnia romaani!
Minuuden asteit, tänää on vähemmän,
Mä övereis, psyyke tuhannen päreinä!
Muistakaa lapset, Heikki opetti että,
Jokainen on myös epäonnensa seppä!
Tää maa on syntinen laulu, elämä vitsi, kuolema nauru!
Turhaan tääl vitutukseen hukkuu,
anna pois sun lapsesi nukkuu.
Tää maa, on syntinen laulu, elämä vitsi, kuolema nauru!
Vikan kerran puhallan ja paijaan,
Saata mut mustimpaan maijaan.