nousee valo taivaanrantaan kuin laulu suloinen,
ja maailman mustat hampaat ovat muistoa ja unta
pakkomielteen kudosta kaikki sanat, jotka lausuin
kunpa olisi ollut käärmeenkieli pirunnyrkissä
hei,
hei, hei
tämän runon tahtoisin unohtaa (4x)
jokin vihan olento raskain kuluin yli herkän maan
enemmän kuin koskaan olen, enemmän kuin tahtoisin
tuuli vakavana huokaa, tasangoilla kuutamo
vihmoo lainattua kultaa veden tinapaperiin