Istun puiston penkillä, ikävöin syksyä
Vaikka keskiyö on jo, laske ei aurinko
Kesäyö on valoisa, minä syksyn lapsia
Kirkautta kaipaa en, muuta tarvitsen
Mietin hetken aikaa
moni tässä elämässä päivän poika on
Minä, tuttu varjojen
nousen, jatkan matkaa
Kuljen täällä pallon päällä
kierrän korttelin, kotiin kävelen
Mietin hetken aikaa
moni tässä elämässä päivän poika on
Minä, tuttu varjojen
nousen, jatkan matkaa
Kuljen täällä pallon päällä
kierrän korttelin, kotiin kävelen
Aurinko on valtava nuotio taivaalla,
ja sen polte usein on mulle niin arvoton
Mutta pieni kynttilä, sydän täynnä lämpöä
Pimeässä loisten, huoneen valaisee
Pimeässä loistaen, huoneen valaisee