Tulinuolina tuntee
pilkan hän selässään
Pettyneenä pois kulkee
nauru jälkeensä jää
Lujaa rintaansa vasten
sydän lyö sirpaleiksi särkyessään
Leikki ihmisen lasten
jälleen saa nöyrtymään
Portit linnansa sulkee
muurit on suojanaan
Kierreportaita kulkee
torniinsa korkeaan
Yksin ylhäältä katsoo
kun valot yön taivaan alla tanssivat taas
Niiden luokse niin tahtoo
eroon varjoista maan
pakoon pahuutta maan
(Kertosäe:)
Surusilmä on vaiti, ei liiku
muiden tahtiin ei keinunsa kiiku
Surusilmä jo valmiiksi tietää
mitä vielä saa sietää
Kun ei ymmärrä ahdasta mieltä
ventovieraiden viekasta kieltä
Yksin ulvoa saa suden lailla
sielu sielua vailla
Äänen kuulee hän yössä
ovelleen kiiruhtaa
Lento tähtienvyössä
toiveen vois toteuttaa
Sydän lyömästä lakkaa
Kuka lie oven takana odottaa?
Tuuli vain siellä hakkaa
oksia ikkunaan
(Kertosäe)
Entä jos sinä tyhjällä tiellä
hänet näät, sua vastaan käy siellä
Silmät nuo katsoo sun sisimpääsi
niitä katsotko, käännätkö pääsi?
(Kertosäe)