Voinhan myöntää, että ennen olin häijy
Turhaan noidaksi he eivät kutsuneet
Mutta enää sellainen paha velho ole en
Mä kaduin niin ja vaihdoin asenteet
Juu, niin
Ehkä himpun verran tunnen taikatemput
Olen homman sen mä aina hallinnut
Tässä kohtaa naura et, jos jotain tarvitset
Sielut surkeat ne multa avun saa
Saavatpa
Voi, ne kärsivät noin, piinaa, tuskaa
Tämä laihtua niin tahtoi
Tämä tahtoi neitosen
Ja autoinko siis? Tietenkin
Oi voi, ne kärsivät noin, tuskaa, oi voi
Noitapadan ympärillä huusi: 'Auta, Ursula, kiltti!'
Mitä tein mä?
Autoin, juu
Sitten sattui joskus niin, maksu jäikin unhoksiin
Mun täytyi panna heidät hiukan kärsimään
Omatunto kolkuttaa, oi, mutta auttaa tahdon vaan
Oi, surkeita sieluja, oi
Ne lörpöttelijästä eivät tykkää
On juoruileva heistä mahdoton
Tuolla maalla miehet tahtoo naisen aivan hiljaisen
Ja tämän tiedon jälkeen juttu selvä on
No niin! Siis keskustelusta ei miehet tykkää
Ja herrasmiehetkin sen välttää ain
Herrat häntä metsästää, joka aivan mykäks jää
Siis jos on hiljaa, miehen kyllä saat
No niin, siis surkea sielu jos oot
Siitä vaan! Päätäs jo
Olen kiireinen mä nainen, koko päivää tuhlaa en
Tahdon sulta äänes vain
Ja surkea sielu, sä oot
Näin on, oijoi
Jos sä tahdot saada miehen, siitä tarttee maksaakkin
Niele tyhjää yhden kerran, uskallusta siten saat
'Kiero, Liero, äänen hältä saan!'
Tää juoni onnistui!
Siis on hän mun hallussain!