Mihin ovat menneet vuodet; vanha, hyvä aika
Hallitsemattomat naurukohtaukset niin rakkaat?
Näen taas hahmot, jotka eivät unohdu
Pienen, kiltin tytön hahmon, jota en ollut
{Kertosäe}:
Mua hipaisi läheltä varjo, mut ryöstääkseen
Sieluni ja mielenkiintoni saadakseen
Anna mun olla, en minä viitsi
Ei voi olla koskaan liian varma, pysyn varuillani
Kaikki saumakohdat ovat uhkaavia ja meitä katsovat
En halua haavoja, enkä kovia iskuja
En mieluiten kehtaa mitään, itseäin varjella
Pysyvää ja meitä auttamatta johdattavaa
Alkuperää ja kehitystä ei voi unohtaa
{Kertosäe x2}