Vaikka pyytämättä saavuit, vaikka kutsunut sua en
Tullessasi muutit kaiken, mä hapuillen
Lähdin kanssas yhtä matkaa tätä tietä kulkemaan
Vaikken edes tiedä suuntaa tai osaanko ollenkaan
Vierelläsi, lähelläsi hellien sua siiven alla
Hennoin voimin vahvimpana, sillä sinua vailla
Eksyn metsään, hukun sumuun
Varmaan törmään kallioon
Jyrkänteeltä syöksyn alas, oleellista ilman oon
Kätken sut turvaan sydämeeni, askeleitas varjelen
Ja kun on aika, mä päästän irti mutta koskaan lähde en
Koska sinä olet minun niin kuin minä olen sun
Ilman sinua mut nielevät aallot
Ilman sua hukun
Osaan huutaa hiljaa, etten untas hajota
Pystyn kantamaan sut turvaan, pahan en anna kajota
Sun pintaan tai sun sydämeen
Sulle maailman mä teen
Näistä hauraista palasista, näistä mitkä mulla on
Näistä pienistä ja ainoista, näistä mitkä mulla on